Minut vietiin nyt vihdoin viikko sitten siihen kauan puhuttuun leikkaukseen.
Olin ihan innoissani kun tajusin että lähdemme autolla ja menimmekin yllättävän pitkän matkan. Määränpäässä tajusin että olemme tuleet sen naisen luoksen Haminaan joka antaa mulle aina diettinappuloita ja sitten tunnen pienen nipistyksen kaulassa. Tämä kerta oli jotenkin erilainen.
Omistajani rapsutteli minua odotushuoneessa kummallisen paljon ja tuntui olevan peloissaan. Lässytti minulle kuin pienelle vauvalle! Sitten kun vihdoin pääsimme sinne ruokinta huoneeseen (kuten minä sitä kutsun), se täti ei antanutkaan mulle nappuloita ja omistajani piti päästäni kauhean lujasti kiinni ja sitten tunsin taas nipistyksen MUTTA tällä kertaa se tuntui takajalassa! :O
Sen jälkeen menimme taas odotushuoneeseen ja hetken päästä minua alkoi kauheasti väsyttää ja mietin että kylläpä voi automatka olla rankka ja sitte ajattelin......NUKAHDIN! Kun aloin heräillä näin vieraan ihmisen edessäni ja se veti minua hihnasta pois jostain häkistä. En kuitenkaan jaksanut kävellä joten hän otti minut syliin. Hetken sylissä oltuani kuulin tutun äänen!!! Omistajanikin oli täällä. En jaksanut kuin vähän heilauttaa häntääni vaikka olisin halunnut hyppiä ja pomppia ilosta kuten aina. Minut vietiin autoon. Automatkakin oli ihan huuruinen reissu. Tiedän että kerran pysähdyttiin ja minut siirrettiin toiseen autoon.
Kun pääsimme perille kauramaalle sain taas nukkua ja nukkua ja nukkua... Parin tunnin päästä näin että omistajani oli lähdössä ulos. Minä halusin myös ja yritin nousta ylös mutta ei... Omistajani kantoi minut ulos nähdessään että halusin mukaan. Hän laittoi minut pihalle seisomaan. Huojuin ja huojuin...oli pakko istahtaa....ja käydä makaamaan...ja painaa pää ales.. Heräsin myöhemmin illalla sisältä ja olin jo hieman pirteämpi. Pääsin itse ylös lattialta, mutta silti minut kannettiin ulos. ja laittoivat hihnankin vaikkei ennen ole tarvinnut pihalla hihnassa olla! Kummallista. Onnistuin käymään pissalla vaikka meinasin kaaduta kesken kaiken. Tuo ihme tötterö joka päässäni on otti kuitenkin maahan kiinni enkä kaatunutkaan. huoh. Sitten mentiin sisälle taas sylissä ja krooh...pyyyyhh....kroooh...
Nyt olen jos aika hyvässä kunnossa!
ME
